29 päivän remontti

Osa 1. Lähtötilanteena oli pieni, 50-luvun kunnossa oleva keittiö. Ei laskutilaa, työtaso matalalla ja hellan takana monen vuoden ruoanjämät.

Haalareille käyttöä

Kas kun he päättivät ostaa 50-luvun kerrostalosta alkuperäisessä kunnossa olevan asunnon ja remontoida sen täydellisesti ja muuttaa kuun loppuun mennessä, niin siinä saattaa humpsahtaa kaikki aika sitten siihen.

Haarstil in Berlin

Morrisless-blogi esittelee berliiniläistyneen ruotsalaisen parturi-kampaajan, Johannan, töitä. Hän mainostaa bannerissaan tarjoavansa halvan ja erittäin hyvän hiustenleikkuun sitä tarvitsevalle. Seuraavan kerran kun suuntaatte Berliiniin, voisittekin käydä testaamassa tämän dj:nkin hommia tekevän nuoren naisen saksien terävyyden? Alla muutama hiusinspiskuva blogista poimittuna. Kuvista tulee ainakin hyvin selväksi, että erilaiset rajut pituusvaihtelut hiuksissa on SE juttu Berliinissä. Niin miehille kuin naisille. Hyvältä näyttää!

Tämä hiuslinkkivinkki tulee alunperin Kemikaalicocktailista, jonka kirjoittaja Noora on käynyt henkilökohtaisesti testaamassa palvelun laadun. Ilmeisen suositeltavaa! Omaa Berliinin matkaa odotellessa... Ehkä jo ensi kesänä?

Hae Kanuunasta!

Nyt lähti Kaivarin Kanuunaan iso kasa vaatetta myytäväksi. Olenkin vasta kaksi vuotta yrittänyt saada tätä aikaiseksi. Myyntipöytäni on nro 60.
Löydät sieltä mm.
- turkoosi Nanson lempivaate -hame
- IVANAHELSINKI farkkuhame
- Denimbirdsin farkut x2 ja farkkutakki
- kolmet erilaiset Cheap Mondayn lähes käyttämättömät pillit (musta, harmaa, turkoosi)
- CTRL:n t-paita
- MEXXin suorat housut
- Sixtysevenin oxford-korkkarit, Tukholmasta ostetut valkoiset tenniskengät, valkoiset Jennyt, harmaat D.CO -saappaat
- lyhyt, pehmeä nahkatakki
- Nümphin kauluspaita
- Velourin mekko
- muutamat miesten housut ja kengät
YM YM, mukana myös muitten varastoista löytynyttä vaatetta.

Sinne siis!

Stop the time

Lapsuudenkodista löytyi tällainen iso, simppeli Quartzin kello, joka saattaa olla joskus aikoja sitten jostain lehden arpajaisista voitettu. Se ei toimi ja ranneke alkaa hajoilla, mutta kyllähän se rannekorusta menee...

Ostan, siis elän

Kävin eilen läpi vintillä pitkään maanneet kaksi kirpputorivaatelaatikkoa. Kolme pussillista vaatetta lähti suoraan UFFille, mutta loput vien Kaivarin Kanuunaan heti, kun voi varata sieltä pöydän. Paikka on tänään kiinni, joten ainakin huomiseen menee. Vaatteita selaillessani ja kokeillessani en voinut muuta kuin ihmetellä itseäni. Vaatteita oli nimittäin paljon enemmän kuin muistin, iso osa käyttämättömiä, hyvä ettei ollut laputkin vielä kiinni. Siinä se oli, siisteissä pinoissa, aiempi lemppariharrastukseni: shoppailu.

Muistan melkein jokaisen vaatteen ostohetken. Muistan, kuinka olen perustellut itselleni, miksi tarvitsen tämän paidan ja miksi vaatekaapistani puuttuu juuri tuon väriset housut. Kirpputorilta hankitut laukut ja muut ihanuudet olen saanut ostaa perustelematta, sillä nehän ovat jo kertaalleen kierrätetyt. Kirpparishoppailemalla autan pelastamaan maailman, laukku laukulta, huivi huivilta! Lopulta olen pitänyt ihania löytöjäni visusti vaatekaapissa, kunnes olen siirtänyt ne muuton tai muun vaatekaapin siivouksen yhteydessä kirpparikasaan.

Aihe on ollut esillä monessa blogissa, kommentteja on annettu niin puolesta kuin vastaankin. Itse sohaisin kommenttilootaa Auroran blogissa, jossa ehdotin uuden takin sijasta vanhan etsimistä ja muodistamista. Vastaus kommenttiini oli rehellinen: ”haluan ostaa jotain hetkellä x enkä odotella hetkeen y kun mieleni ei tee odottaa ja muokkauttaa nyt vanhasta ja laadukkaasta uutta”.

Nana Q:n sanoin, odottaminen on aliarvostettua. Ei meidän tarvitse odottaa, eikä meidän kannata odottaa. Jos odotan, voi olla, etten kohta enää muista koko vaatetta, eli en tule ostamaan sitä, eli se puuttuu minulta. Tai jos odotan, unohdan vaatteen hetkeksi, mutta sitten muistan sen, jonka jälkeen en saa sitä, koska ne on myyty loppuun, jolloin se puuttuu minulta.

Lainaan vielä Nanaa: ”nykykuluttaja suhtautuu muotiin kuin se olisi jonkinlainen juoksukilpailu: on ehdittävä mukaan, on oltava ensimmäisten joukossa”. Tähän esimerkkinä vaikkapa Vagabondin uusi mallisto, jota ihaillaan monessa blogissa etukäteen. Lopulta kenkiä varataan liikkeistä jo ennen kuin ne tulevat myyntiin ja onnekkaimmat kenkien saalistajat esittelevät löytöjään myöhemmin blogeissaan. Nopeat syövät hitaat.

Ensimmäinen kimmoke tekstini kirjoittamiseen tuli (swim)suit issuesista, jossa Sugar Kane ihmettelee sitä, kuinka hänestä on leivottu (and I quote) ”anti-markkinatalousjeesus”, shoppailumattomuuden soihdunkantaja. Blogin kommenttilootassa keskustellaan 15 vuoden aikana tapahtuneesta kulutuskäyttäytymisen muutoksesta, joka sai täysin uuden suunnan ruotsalaisten halpavaateketjujen rantautuessa Suomeen. Hinnat alkoivat laskea, vaatteista tuli halpoja. Niinpä shoppailu on voinut muuttua jokapäiväiseksi harrastustoiminnaksi. Ennen vaatteet ostettiin Seppälästä tai kirpparilta ja kreiseimmät kävivät Dekadenzissä, jos sattuivat asumaan Helsingissä päin. Mutta ei niissä nyt joka päivä jaksanut ravata.

Miksi kirjoittelen taas tällaista? Siksi, koska minulla ei olisi pitänyt olla varaa tuohon kaikkeen tavaraan. Siksi, koska en halua lukea shoppailua harrastuksekseni, vaikka kauniista asioista tykkäänkin ja joskus niitä hankin. Juuri sen oikean löytäminen on palkitsevaa.

Ainiin, kesällä postasin, että tulevat kenkäni ovat Swedish Hasbeensin Peep Toe Super High -korkkarit. Enpä ole vielä ostanut niitä. Katellaan.

Svart med svart

Kun on pitkään ostamatta, huomaa voivansa ostaa jotain ihanaa! Niin kävi minulle viime viikonloppuna, kun lähdin etsimään itselleni siistiä mustaa villakangastakkia, joka olisi mieluiten pyöreään muotoon ommeltu. Perustakki vyötärövyöllä ei ole mun juttu näissä villakangasasioissa. Ja kas, päädyin Beamhillin vaaterekille ja sieltä käteeni sattui tämä Mini for Manyn (by minimarket) Egg-takki. Sovitin takkia pitkään ja hartaasti, päätin olla ostamatta sitä, kävin syömässä, palasin takaisin, sovitin taas pitkään ja hartaasti, pipolla ja ilman ja lopulta ostin sen.

Kangas on 70% villaa, 20% nylonia ja 10% jotain, jonka lyhenne on O. Mitäköhän se on? En ole vielä googlailuillani löytänyt vastausta. Nylonin ja villan yhdistelmä on toivottavasti kestävämpi kuin esimerkiksi villan ja polyesterin, mutta enpä osaa siitä vielä sanoa. Ainakin nylon itsessään on hyvin kestävä materiaali. Katsotaan, mitä käyttö tuo tullessaan.

Niin, syyssateitahan tämä takki ei kestä. Epäonnekseni jätin muutama päivä sitten säätiedotukset täysin huomiotta ja lähdin ylläolevassa asussa töihin. Toimistolle päästyäni alkoi kunnon syysmyrsky, sade piiskasi vaakatasossa ja minulla oli mukanani vain surkea sateenvarjo. Kiroilin hetken epäonneani, kunnes minun oli keksittävä jotain, koska olin lähdössä työkeikalle. Ulos oli siis mentävä, sää mikä tahansa. Nappasin toimiston kaapista ison mustan roskasäkin, leikkasin säkkiin kaula-aukon ja puin päälleni... Pääsin kuivana perille ja aiheutin vastaantulijoissa hilpeyttä.

Jalassakin on jotain uutta: ostin Vagabondin Portillo -nilkkurit pari viikkoa sitten. Toivotaan, että kestävät paremmin kuin viimetalviset nilkkurini... Ainakin pohjan muovi on kovempaa ja kantalaput vaikuttavat kestäviltä. Kengät ovat nahkaa niin ulkoa kuin sisältä ja pakko sanoa, että koron nahkapäällys on erittäin herkkä kolhiintumaan. Seuraaviin kenkiin voinkin miettiä käytännöllisempää ratkaisua, kuten esimerkiki useissa Camperin kengissä käytettävää kumipäällystettä. Saatoin tehdä hieman hätiköidyn ostopäätöksen näissä kengissä, mutta katsotaan nyt, kuinka ne kestävät. Nämä jääkööt viimeisiksi Vagabondeikseni, jos tulos on jälleen huono.